Jongunjoki vie sydämen

Mitä löytyy Kolin ja Ruunaan rinnalta?

Kaikki tuntevat Lieksan Kolin kotina, mutta pienellä tutkimisella selviää, että alue tarjoaa kymmenittäin muita jännittäviä ja uniikkeja luontokohteita.

Laajojen erämaiden ja suoalueiden keskeltä löytyy yksi itäisen Suomen kauneimmista joista, jonne retkemme tällä kertaa suuntautui.

Maaliskuun retkeä suunnitellessani huomasin, että Lieksa alueena oli yllättävän haasteellinen. Lieksa on tunnettu Kolista ja Ruunaan koskista, jotka ovat monille hyvinkin tuttuja, mutta mikä olisikaan Lieksan salaperäinen ja tuntemattomampi luontokohde?

Onneksi olin saanut terveisiä Jongunjoen Matkailun väeltä, ja minut kutsuttiin vierailulle, kohdekin olisi jo heillä mielessä. Viisastuneena edellisten retkieni verkko-ongelmista osasin kysyä isäntäväeltä kuuluvuusasioista alueella. No, asiahan varmistui heti seuraavana päivänä ja sain kohteen tuntumasta videopuhelun, yhteydet siis toimivat! Tottakai tulen heidän vieraakseen! Kuitenkaan kohteesta en sen tarkempia yksityiskohtia vielä tässä vaiheessa saanut, elelin siis jännityksessä.

Let`s go Lieksa. Olimme sopineet treffit Jongunjoen Matkailun pääkallonpaikalle. Aamun ensimmäisen elämyksen tarjosi upea Koli-Vuonislahti -jäätie. Yksi seikkailu sekin ja tästä noin seitsemän kilometrin pituisesta tiestä voisin kirjoittaa erillisen blogitekstin, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Saavuimme majatalolle idyllisen Puuruunjärven rantaan ja kohtasimme aurinkoisen isäntäpariskunnan Maria Victoria de la Cruzin ja Jarkko Koiviston. Lämpö, positiivisuus ja hyvä energia olivat käsin kosketeltavia. Harvoin on tunnelma ollut niin tervetullut kuin nyt. Wau!

Liukulumikengillä Pälvekoskelle

Mukavan juttutuokion jälkeen halusimme malttamattomina lähteä jo kohti tämänkertaista seikkailua. Noin 10 kilometrin automatkan jälkeen saavuimme tien päähän, josta alkoi varsinainen retki. Jarkko kaivoi heidän autostaan liukulumikengät ja sauvat, jotka olivatkin uusi tuttavuus minulle!

Liukulumikengät jalkaan ja maastoon. Lumen pinta oli lämpimän sään takia hyvin pohjaan tarttuva ja menomatka oli pienoista taistelua, kuitenkin kaikki vain naureskelivat tilanteelle ja matka eteni auringonpaisteessa hienossa mäntymetsässä. Olihan meillä myös retkikoira Devil auttamassa hiihtäjiä. Liukulumikengät etenemisvälineenä ovat jokaiselle sopivat ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Liukulumikengät lisäsin välittömästi omalle hankintalistalleni, sen verran hauskat menopelit olivat kyseessä!

Kolmisen kilometriä lähes koskematonta luontoa ja saavuimme kohteeseen Pälvekoskelle. Mikä yllätys! Kohde olikin miulle tuttu viime kesän melontaretkeltä, jolloin saavuin samaan paikkaan Jongunjokea pitkin. Kuinka erilaiselta paikka näyttääkään metrisen lumivaipan alla! Tämä paikka on vaikuttava ympäri vuoden. Toisaalta vieressä on rauhallinen, hiljainen ja turvallinen metsä ja taas toisella puolella virtaa mahtavat vesimassat ja pauhaa upea koski. Mainittakoon vielä, että kesällä kohteeseen pääsee autolla perille saakka.

Satumainen aarniometsä

Jongunjoki on lähes 80 kilometriä pitkä erämaajoki, joka alkaa Kuhmosta ja päättyy Lieksaan. Se tarjoaa 50 koskea, joista Pälvekoski on yksi. Koskenniskalla aivan rannan tuntumassa on kota ja nuotiopaikka, myös melojalle rantautuminen onnistuu tässä kohdassa. Pälvekosken yli kulkee riippusilta, joka johdatti meidät vanhaan aarniometsään. Saavuimme satukirjojen taikametsään!

En ole varsinaisesti puunhalaaja, mutta täällä aarniometsässä teki mieli tehdä poikkeus. Heti riippusillan jälkeen meitä tervehtivät vanhat kelot. Mitähän kaikkea tämä vanha metsä onkaan nähnyt? Jossakin vaiheessa aarniometsä vaihtuu Rasvasuon soidensuojelualueeksi ja täältä on myös yhteys Karhunpolulle. Täällä riittää tutkittavaa pitkään ja tätä paikkaa voin suositella kaikille, jotka haluavat vierailla oikeassa monimuotoisessa vanhassa metsässä.

Maailmalta Lieksan erämaahan

Kosken kohinaa kuunnellessa Victoria ja Jarkko kertoivat tarinoita eräretkiltään ja omaa elämäntarinaansa. He kertoivat toimintansa punaisena lankana olevan: ”Luonto on meille kaikille ja myös vastuu siitä”.

Selvisi myös, että Jarkko on kotoisin Turun seudulta ja Victoria Argentiinasta. Kyllähän miun piti selvittää miten miljoonakaupunki Buenos Airesista voi päätyä Lieksaan! Voimakkaan vaikutuksen tehnyt pohjoiskarjalalainen luonto ja ihmiset saivat luontorakkaan pariskunnan muuttamaan pysyvästi Lieksaan ja perustamaan matkailualan yrityksen tänne. Victorian ajatuksia lainatakseni: ”Täällä metsässä on kaikki mitä tarvitsen ja rauhallisuus ympärillä, en kaipaa kaupunkiin.”

Vielä lopuksi etsimme geokätkön ja jemmasimme sinne seuraavalle kulkijalle pienen tervehdyksen. Paluumatkalla liukulumikengät toimivat erinomaisesti, koska olimme saaneet viisi senttimetriä uutta lunta ja pääsimme nauttimaan kunnon luistosta. Rekikoira Devil tykästyi erityisesti päivän emäntään, joten he hiihtelivät tiiminä huimaa vauhtia autolle.

Metsäterapia siis jälleen tehosi ja seikkailulta tulivat pois väsyneet, mutta onnelliset ihmiset.

Tämä retki sai minut myös mietteliääksi. Onko Kolin jäätie joskus vain pelkkä tarina menneisyydestä tulevien sukupolviemme puheissa? Onko suojeltu aarniometsä harvinainen kansallisaarre, jota saavutaan ihmettelemään kaukaa. Pidetään huolta upeasta luonnostamme!

Kiitos Jongunjoen Matkailulle upeasta talviretkestä, tänne palaan ehdottomasti!

Tutustu Jongunjoen matkailun palveluihin

Näin tarinoin tällä kertaa, ja minnehän sitä mennään huhtikuussa?