Joensuu Kehnonluola

Tietenkin vuoden mittaisen seikkailuni Pohjois-Karjalassa täytyy alkaa maakuntamme pääkaupungista Joensuusta!

Joensuu, noin 76000 asukkaan kaupunki idässä. Se on laajalle levittäytynyt kuntaliitosten johdosta ja Kiihtelysvaara on yksi joensuuhun liitetyistä kunnista. Se oli siis ensimmäisen retkeni määränpää.

Mietin henkilöä, joka voisi lähteä esittelemään minulle kohteen, jota en entuudestaan tietäisi, ja varsinkin sellaisen missä en ole aiemmin käynyt. Mieleeni tuli heti mies nimeltään Juri Sevrjukov. Juri on muuttanut Pietarista Suomeen vuonna 1993 ja hänellä on yritys nimeltään Juris Travel.

Juri on intohimoinen kiipeilijä, laskettelija ja meloja. Hän on myös tuttu muutamasta televisio-ohjelmasta. Hänestä huokuu ammattitaito ja rauhallisuus. Koin oloni turvalliseksi ja mukavaksi reissuun lähtiessä, vaikka kohteesta en ollut saanut kuin pienen vihjeen etukäteen.

Tämä vihje oli seuraavanlainen:

”Muista ottaa otsavalo mukaan ja lumikengät” Näillä ohjeilla valmistauduin koitokseen. Minua oltiin varoitettu, että Juri vie sinut varmasti haastavaan paikkaan, ja tämä osottautui oikeaksi! Ei siellä luolassa kauheasti tilaa ollut ja meille molemmille tuli hiki kun etsimme luolan suuta. Kartta kertoi, meidän olevan luolan suulla, mutta olimme kävelleet muutaman metrin päästä niin, ettemme heti luolaa havainneet.

Hetken pyörimisen jälkeen Kehnonluola kuitenkin löytyi ja valmistauduimme sisälle menemiseen. Otsavalot päähän ja menoksi. Heti luolaan mennessä havaitsin että sisäänkäynti on ahdas. Luolaan on ”tiputtauduttava”  jalat edellä mahallaan ja jatkosta ei ollut mitään käsitystä.

Olin tässä vaiheessa hieman hermostunut, koska kuvasin samalla toisella kädellä ja ähersin itseni luolan pohjalle. Luolan pohjalta jatkaakseni matkaa sain pyöräytettyä itseni pää edellä ryömimisasentoon ja aloitin ryömimisen. Juri herrasmiehenä tietysti laittoi minut siis menemään tutkimaan paikkaa edeltä.

Noin kaksi metriä ryömittyäni saavuin ensimmäiseen holviin, johon mahtui seisomaan. Näky oli lumoava.

WOU ja WAU!

Jurin ohjeilla luolaan

Tästä holvista jatkoin vielä eteenpäin ryömien seuraavaan holviin, josta löytyi eri tasoja ja mahtui hyvin oleskelemaan. Sieltä kannattaa etsiä aarretta…

Luolaan sisään ei pääse kävelemällä, ei edes kyykyssä. Sisälle täytyy laskeutua takaperin. Luolaan pitää ahtautua olemattomasta kolosta, jonka jälkeen on välittömästi toinen yhtä olematon kolo. Näistä päästyään mahtuu jo kyyköttämään, päivänvaloa ei juuri enää näy. Taskulampun  turvin matkaa voi jatkaa konttaamalla pitkää, kapeaa ja osittain kivikkoista käytävää pitkin. Käytävä haarautuu oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla mahtuu jo seisomaan, ylöspäin on tyhjää muutama metri. Sitten taas luola jatkuu kapeana ja matalana käytävänä. Kätköpurkki sijaitsee vasemman puoleisen käytävän päässä.

Luolan todellista suurutta tietää tuskin kukaan. Erään kertomuksen mukaan luola ulottuu pitkälle maan sisään ja loppupäässä loppuu ilma. Toistaiseksi kukaan ei ole tutkinut luolan muodostumista tai sen rakenteen turvallisuutta. Tätä paikkaa en voi ahtaanpaikankammosta kärsiville suositella… Ellei sitten halua siedätyshoitoa.

Mahtava reissu, hienosti toteutettu ja mykistävä kokemus minulle!!!

Tässä vielä lainaus Salli Saastamoisen kirjasta Karjalan maa:

”Taru ei kerro mistä luola on saanut kehnon nimensä. Taru kertoo vain, että kauan sitten lapset ovat pelänneet luolassa asuvaa kehnoa. Todellisuudessa ilmeisesti luolaa on käytetty piilopirttinä ja ruokien säilytyspaikkana Pikku- ja Isovihan aikana. Elintarvikkeita on noudettu luolasta aina sopivan tilaisuuden tullen. Kyläläiset kertovat, että rauhan aikana luolan suulta on ammuttu ”mehtisikoja”.

Luola on ollut erinomainen piilopaikka. Ohikulkija ilman opastusta ei huomaisi edes luolan ”pääovea”. Kyläläisten kertoman mukaan luola on säilynyt rakenteeltaan samanlaisena iät ja ajat.”