Polvijärven kätketty melontaparatiisi

Polvijärven kätketty melontaparatiisi Tiaissuon luonnonsuojelualueella

Raunajoki – tämä vapaasti virtaava erittäin mutkikas joki ja uhanalaisen järvitaimenen koti. Kuinka paljon meillä on tutkittavaa Pohjois-Karjalassa, kun jälleen löytyi henkeäsalpaavan kaunis paikka ja seikkailu. Seikkailu, joka nosti välillä hiukset pystyyn jännityksestä.

Aamusella lähdimme siirtymään Polvijärvellä sijaitsevaa Rauanjokea kohti ja kuten yleensäkin, tässäkin jokiseikkailussa oli hieman säätöä autojen kanssa alkuun. Tällä kertaa emme aivan koko jokea ehtineet meloa, mutta se on tämän “maistiaisen” jälkeen kyllä To Do-listalla.

Packraftilla matkaan

Toinen auto alajuoksulle ja aloituspisteeseen siirtyminen. Tällä kertaa aloitimme retkemme aivan Tiaissuon luonnonsuojelualeen reunamilta Tiassärkän laavulta, joka tunnetaan myös nimellä EräEemelin laavu. Paikka oli hienossa kunnossa ja sopisi hyvin jokiseikkailun yöpymispaikaksi.

Laavulla valmistelimme tämän kertaisen kulkuvälineen eli packraft-reppulautan ja mietimme, miten mahdumme kyytiin päiväreppujemme kanssa. Olin saanut pikakoulutuksen lautan täyttöön ja se olikin yllättävän helppoa! Jes!

Mahduimme kuitenkin hyvin packraftiin ja hieman täytyi totutella melomiseen packraft-kaksikolla, koska lautta on todella nopealiikkeinen ja kevyt meloa. Muutaman melojen yhteen kolahtamisen jälkeen yhteinen sävel alkoi löytyä. Tätähän olisi voinut harjoitella vaikkapa kotijärvellä ennakkoon, mietimme.

Reppulautan kantamista ja karhunjälkiä

Melottuamme noin kolmisensataa metriä, ensimmäinen kaatunut puu oli meitä vastassa joen mutkan takana. Tätä olimme osanneet odottaa. Rantautuminen ja puun kiertäminen rannan kautta. Onpas näppärä ja kevyt kantaa packraft, huippua! Uusi yritys ja tällä kertaa melontamatkaa kertyi noin kaksisataa metriä ja jälleen puita edessä. Hyvin nopeasti tajusimme, että saamme toistaa tämän kaavan useasti päivän aikana: melonta rantaan, ylös lautasta, lautta kantoon, kierrä puut ja takaisin lauttaan. Äkkiä tähän kuitenkin tottui ja onneksi meillä oli hyvin aikaa, ettei pimeä ehtinyt tulla ennen määränpäätämme.

Tämä pienellä lautalla, virtaavassa vedessä ja puiden ohitukset, alitukset ja jopa ylitykset olivat hyvää siedätyshoitoa minulle, koska pelkään juuri tällaisia paikkoja. Onneksi itseään on hyvä kehittää ja kohdata niitä pelkoja. Pelot unohtuivat nopeasti, koska joen luonnollisella hiekkarannalla oli isot jäljet ja nämä varmistin kuuluvan karhulle. Koko edellisen yön oli satanut kaatamalla vettä ja jäljet olivat aivan tuoreet. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, näyttäytyykö karhu meille, mietimme?

Yllättävä kohtaaminen

Jatkoimme matkaa ja hyvin nopeasti puusta pelmahti lentoon ukkometso. Ei siis  vielä karhu, mutta oli selvää, että olimme saapuneet eläinten kotiin. Lähes jokaisella hiekkapoukamalla, jonka joki oli muotoillut, oli selkeästi villieläinten juomapaikkoja ja jälkiä runsaasti. Niitä oli mielenkiintoista tutkia matkan edetessä. Lisäksi näimme paikan erikoisuuksia eli “rosvohotuja”.

Sitten luonto näyttäytyi ja kunnolla. Pitkiä pätkiä annoimme vain virran viedä ja nautimme hiljaisuudesta ja sateen ropinasta, todella rauhoittavaa. Olimme jo melkein matkamme loppusuoralla, kun saavuimme jälleen mutkan takaa ja kukas se olikaan joen penkereellä juomassa? Ei harmillisesti karhu vaan komea hirvi, joka meidät huomattuaan koki parhaana vaihtoehtona hieman perääntyä syvemmälle metsään. Vielä viimeiset mutkat ja saavuimme perille päivän päätepisteeseen.

Rauanjoki on uskomattoman hieno joki ja siellä olisi puitteet uniikkiin melontaparatiisiin pienellä panostuksella. Yli 20 kilometriä upeaa erämaajokea ja upeita maisemia. Rauanjoki on myös merkittävä uhanalaisen järvitaimenen kutujoki. Upeaa että jokea on kunnostettu ja näillä toimilla kalakantaa on onnistuneesti autettu. Kiitos Polvijärvi ja nähdään taas marraskuussa. Rauanjoki, tulemme vielä näkemään ja ehkäpä jo ensi kesänä meloen joki kokonaisuudessaan.