Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK

Olen saanut perinnöksi karjalan kielen ja hullun karjalaisen luonteen

Olen lapsuuteni elänyt suomen suurimmassa siirtokarjalaisten raivaamassa kylässä.

Mie olen Ulla Korkatsu 

Isäni Heikki Korkatsu oli Suojärven siirtolaisia. Olen isältäni saanut perinnöksi karjalan kielen, hullun karjalaisen luonteen ja huonompana ominaisuutena migreenin. 1939 talvisodan syttyessä isäni ja hänen Klaudia sisko hiihtivät sotaa pakoon. Isän siskot Veera ja Sina pääsivät myös Suomeen. Isoveli Mikko oli sodassa ja hän jäi myös Suomen puolelle. Mummo ja ukki, Eudokia ja Jegor Korkatsu sekä kaksitoista lasta jäivät evakuoimatta aivan rajan pintaan, Valein kylään. He asuivat siellä tykkitulen ruokana helmikuulle asti, jolloin heidät vietiin siviilisotavangiksi Interposolkan leirille. Heitä ei sieltä laitettu Suomeen vaan heidät ajettiin Siperiaa. Niinpä isälläni ja toisilla sisaruksilla oli 50 vuotta väliä ennen kuin ne näkivät taas toisensa. Rajat aukenivat ja sukulaiset pääsivät tapaamaan toisiaan. Kerron isästäni ja suvustani sen takia, koska nämä kaikki tapahtumat ovat heijastuneet koko minun elämään tähän päivään asti. Isälleni se oli elinikäinen trauma, että perheestä iso osa asui Venäjälle ja yhteyden pito oli sinne hyvin heikkoa.

Karjalaisuus merkitsee minulle paljon

Minun juureni ovat voimakkaasti Karjalassa. Olen lapsuuteni elänyt suomen suurimmassa siirtokarjalaisten raivaamassa kylässä Rasimäellä, Valtimolla. Minulle jäi isältäni ja naapureiltani Rasimäellä vahva karjalan kielen osaaminen ja käytän sitä joka päivä. Puhun niiden kanssa, jotka sitä ymmärtävät. Helena Pyykönen on minun paras ystäväni jo lapsuudesta lähtien. Hänen kanssaan suojärveläisyys nostaa vahvasti päätään ja puhumme paljon karjalaa. Saatamme vaikka ostoskeskuksessa nauraa, että taas ”suojärveläisbuabuskat” lähtivät shoppailemaan.

Omassa toimittajan ammatissani olen tietoisesti suosinut vanhoja karjalaisia. Sen takia, että kielen puhujia ja entisen Karjalan asuttama kansa alkaa olla vähissä. Haluan tallettaa lehtijuttuihin karjalaisten elämän kohtalot ja tarinat heidän itsensä kertomana. Kohta ei ole enää ketään kertomassa, kuinka kaunis oli silloin ennen Karjala. Karjalaisuutta vaalin, niin kauan kuin minussa henki pihisee!

Karjalan kielestä sanoisin sen verran, että jokaiselle karjalan puhujalle oma mummolta ja ukilta kuultu kieli on se rakkain ja tärkein. Oman sielun kieli. Olipa se livviä, vienaa tai varsinaiskarjalaa, niin kaikki kielimuodot ovat tärkeitä ja puhujilleen rakkaita. Karjalaiselle ei kannata mennä vähättelemään hänen kielimuotoaan tai muutakaan karjalaisuutta, koska tulinen veri kiehahtaa vähemmästäkin nollasta sataan sekunnissa.

Osa varsinaiskarjalaksi
Miun nimi on Ulla Korkatsu. Miun tata Feodor Korkatsu oli Suojärven siirdolazie. Olen omas tatas suanu perinnöksi karielan kielen, uruan karjalazen luondeen ja goraksi migreenin. Vuosi oli 1939 talvivoinan syttyes tata dai hänen sisaree Klaudia hiihettih voinua pakoh. Veera da Sina piästih dai Suomeh. Isovelli Mikko oli voinas, dai häi jäi Suomen puolel. Baba da didi, Eudokia da Jegor Korkatsu da 12 lasta jiädih evakuoimatta ihan rajan pindah, Valein hieruh. Hyö oldih siel tykinmurginana helmikuul saite, sen jälgeh heijät ajettih Interposolkan vangileirilsiviilisodavangiloiksi. Heidä ei piässetty järilleh Suomen vai heijät työnnettih Siberiah. Senttäh tatalda toizil sisaruksil oli 50 vuotta välie kuni nähtih toine toista. Rajat avattih da rodnat piästih gostih.
Senttäh äijä pagisen tatas da koko rodnas kui nämä kai dielot vie tänpäi miun elämäh vaikuttah. Tatal se oli elinigäni gora, se että osa perehes eli Venal da ei pyssytty yhtevyttä pidämäh keskenäh.

Karielan kieli merkiccöy miul äijä. Miun juuret ollah Karjalas. Miul jäi tatas da nuaburilois Rasimäel vahva karielan kieli da pagisen sidä ainos. Pagisen sidä heijän ker, ket miuta ellennedäh. Vanha muamo opastu kielen tatan rodnien ker eläes, vaikka häi on valdimolani.
Helena Pyykönen on miun paras tovarissa ollu jo lapses sai. Hänen ker kulgies olemmo kui kaksi vahnua buatuskua da pagisemmo äijä karjalua da sil taval otammo lystie piäh.

Tervehyzin
Ulla Korkatsu
Toimittaja, varsinaiskarjalan pagisija ja vaalija.