Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK

Eno kulkee sukissa ja sydämessä Marin mukana maailmalla

Ampumahiihtäjä Mari Eder (o.s. Laukkanen) on kokenut hienoja hetkiä työssään Kontiolahden ampumahiihtostadionilla, mutta hänen rakkaimmat ja vahvimmat Pohjois-Karjalaan liittyvät muistot kumpuavat Enosta ja mökkimaisemista Pielisen rannalta.

Moottorikelkalla keskelle kauniin talvista metsää ajettu perinteisen latu-ura ja 25 astetta pakkasta. Moni hiihdon ystävä pysyy noilla keleillä sisällä, mutta Mari Eder pukee hupullisen toppatakin päälle ja lähtee nauttimaan.
– Tuo on ihan parasta. Muutamia kovan pakkasen lenkkejä tuollaisilta laduilta on vieläkin tuoreessa muistissa. Metsälatuja oli meillä Kuusijärvellä paljon kyläläisten tekemänä ja Uimaharjusta mökkimme läheltä olen niitä vieläkin löytänyt, hän sanoo.

Metsälatufiilikset ja -muistot ovat vahvoja, vaikka hän nykyään on talvella harvoin Pohjois-Karjalassa ja treenaa silloin Kontiolahdella ammunnan takia. Mari Eder vietti Enossa varttuessaan liikunnallisen lapsuuden, joten rakkaat paikat liittyvät pitkälti urheiluun. Hyvälumisina talvina oli ilo harrastaa hiihtoa, mutta lisäksi ala-asteen pihalla hän pelasi ulkojäillä jääkiekkoa iltaisin kavereidensa kanssa. Porukka kolasi jään itse ja pisti pelit pystyyn. Sen jälkeen Enon urheiluhallista tuli tärkeä paikka.
– Urheiluhallissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Olen pelannut siellä lentopalloa ja salibandya, lisäksi vieressä jääkiekkoa jäähallissa. Paljon hienoja muistoja ja hyviä ystäviä, hän muistelee.

Yhä edelleen Enossa ollessaan hän käy hallilla.
– Käyn siellä salilla jonkun verran. Tulee katsottua mitä siellä on meneillään ja vieläkö harkat pyörivät samalla lailla kuin aikaisemmin.
Luonnolla ja erityisesti Pielisen vesistöllä on iso paikkansa Ederin sydämessä. Pielisen rannalla on perheen kesämökki, jossa on vietetty joulua niin pitkään kuin hän muistaa.

 

– Olemme yrittäneet siellä juhannuksena olla. Mökille liittyy paljon hyviä muistoja. Se on myös kaveripiirimme tapaamispaikka ollut läpi vuosien. Kaveriporukallamme on yleensä turnaus juhannuksena, siihen kuuluu biitsi, kroketti ja petanque. Krokettipelit ovat viimeisiä, ne saattavat kestää kolme tuntia. Se on sellainen mitä olemme kavereiden kanssa yrittäneet pitää. Meillä on edelleen tiivis yhteys, mutta emme näe kuin kerran vuodessa. Aina pelaamme, kun tulemme yhteen.

Mari on asunut viime vuodet Itävallassa, jossa Suomesta puhuttaessa valon vaihtelu nousee usein esiin. Ensi kesänä Edereiden 15 hengen ystäväporukka tulee kokemaan yöttömän yön itse Pohjois-Karjalaan.
– Joskus tulee puhuttua myös hyttysistä tai kaikki kysyvät, onko niitä paljon, hän sanoo nauraen.

Ampumahiihtäjä on useaan otteeseen kehunut sekä kiittänyt sitä kannustusta ja myötäelämistä, mitä hän Kontiolahdella kilpaillessaan on kokenut. Ampumahiihtotapahtumien aikaan ampumahiihtostadionille suuntaamisen lisäksi kannattaa kokea alue myös kesäaikaan. Vinkeistä puhuttaessa hän huudahtaa heti: Kolilla pitää käydä.
– Siinä hotellikalliolla se kansallismaisema, siinä pitää käydä. Joensuun kaupunki on kesäkaupunki: aktiivinen, siellä tapahtuu. On kivoja torikahviloita. Koko kaupunki hengittää eri tavalla kuin kylminä talvikuukausina. Kuljeskelua, ja etsii sitten jonkun kivan kahvilan.

Mitä itse kaipaat Pohjois-Karjalasta?
– Varmaan se ilmapiiri: ihmiset ovat kuitenkin avoimia ja hyväntahtoisia. Paljon lapsuusmuistoihin ja paikkoihin liittyy se rauhan tunne. Luonnon voi löytää niin monesta paikasta, mutta muistot ovat tietyissä paikoissa. Kun Joensuussakin liikkuu, ihmiset kokevat edelleen minut enolaiseksi tai joensuulaiseksi. Onhan se merkittävä asia, se on hyvinkin iso osa minun identiteettiäni. En siitä haluakaan irti.

 

Teksti ja kuva: Heidi Lehikoinen