Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK

Koitajoen rengasreitti

Teksti ja kuvat Mika Markkanen 
- Blogiteksti julkaistu alun perin Luontopolkumies.fi sekä Retkipaikka.fi sivustolla.

 

"Elokuinen perjantaiaamu. Olin Ilomantsissa ja minulle suositeltiin kävelypaikaksi Koitajokea, ja valitsin kävelyretkeni kohteeksi Koitajoen eteläisen kierroksen.

Koitajoki on noin 200 kilometriä pitkä joki ja se mutkittelee Suomen ja Venäjän alueilla laskien lopulta Pieliseen. Koitajoen varrella on useampikin retkeilyalue, minä suuntasin aivan Venäjän rajan pintaan, lähes Suomen itäisimmälle pisteelle. Ilomantsista oli matkaa noin 40 kilometriä, ja viimeiset 15 niistä hiekkatietä, joka lopulta kapenee melkeinpä mökkitieksi. Toivoin, ettei autoja tulisi vastaan. Rajavartioston rakennuksia ja rajavyöhykekylttejä riitti, joten piti toivoa myös, että pysyy Suomen alueella! Onneksi navigaattori vei minut oikeaan paikkaan.

Parkkipaikalla oli yksi auto ja kaksi nuorta retkeilijää, jotka olivat lähdössä koko viikonlopuksi Koitajoen patikkareiteille. Juteltiin hetki, ja sanoin lähteväni ympyräreittiä myötäpäivään, jotta tulisin heitä vielä vastaan. No, tässä kohdassa oli reitin ainoa tenkkapoo: kaikki reitit näyttävät lähtevän oikealle kohti Lakonkankaan laavua. Uskoin kuitenkin katsomaani karttaa ja läksin suoraan eteenpäin. Vilkaisin vielä luontoon.fi -sivulta, miten reitti olisi merkitty. Oranssein ympyrämerkein. Sellainen löytyi parinsadan metrin päästä, joten uskoin vihdoin olevani oikealla reitillä."

 

"Metsätie vaihtui kapeaksi poluksi aika pian. Ensimmäinen kilometri minun taipaleellani oli sekametsää. Ohuita riukumaisia mäntyjä ja koivuja. Pikkuhiljaa siirryttiin vanhempaan metsään, jossa oli myös kelopuuta. Aurinkoisena aamuna valoa riitti, nautin tästä maisemasta todella paljon. Puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen alkaa upea suo-osuus. Suota jatkui melkeinpä silmänkantamattomiin. Pitkospuut olivat melko hyvässä kunnossa. Ihmettelin suokasveja – niitä en tuntenut läheskään kaikkia. Juolukkaa, lakkaa ja karpaloa sentään löysin muiden kasvien joukosta.

Kahden kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan sitten Koitajoelle ja Hanhikosken autiotuvalle. Minulle oli juuri hehkutettu Koitajoen erinomaisuutta melontareittinä – nyt katsoin, että melontaa häiritseviä kiviä oli näkyvissä suorastaan joka puolella. Uskoisin, että jokiuomassa oli ilmeisesti harvinaisen vähän vettä tänä kuivana kesänä. Istahdin kahvitauolle. Autiotuvan palvelut olivat hyvät, makuusijan ja tulipaikan lisäksi paikalta löytyy käymälä ja puukatos täynnä puita"

Lue koko juttu ja katso upeat kuvat reitiltä www.retkipaikka.fi